sunnuntaina 30. marraskuuta 2008

You should be stronger than me

Äääh, on niin turhautunut olo. En tiiä yhtää mitä tekisin itteni kaa ja jotenki kaikki tuntuu ihan turhalta. Mikää ei innosta ja sit jotenki ahdistaa vaan kaikki.

Eilenkin ku oltiin siellä Espoossa bileissä (ne oli paskat, btw) ja oli ihan kivoiki hetkii, mut silti vaan ahdisti. Auto matkat tosin oli ihan kivoja vaikka Espooseen ajo ei näköjään onnistunu multa ja mun navigaattorilta. Ajettiin varmaan yhteensä joku 200km väärin :D

Kotiin tulin vähän jälkeen neljä ja aamulla kun heräsin, oli vieläkin sellanen ahdistunut olo. Yritin sitten saada jotain muuta ajateltavaa ja menin katsomaan telkkaa alas broidien kanssa, enkä jäänyt yksin makaamaan pahan olon kanssa sänkyyn. Tunti siinä meni ihan hyvin, kunnes äiti tuli jotain raivoomaan että mun pitää tehä jotain eikä vaan makaa sohvalla. Olin muutenkin tosi huonolla tuulella ja pieni riitahan siitä tuli. Tai se ei oikeastaan ollu edes riita, se vaan sano taas jotain sellasta joka oli mulle yksinkertaisesti liikaa. Ei siis mitään pahaa. Mutta mä suutuin ja lähdin omaan huoneeseen. Kaikkea hirveetä alko tulee mun mieleen, mitä voisin tehdä ja alko vaan itkettämään. Tuli taas niin hirveä olo.

Mulla ei ole mitään apu keinoja tollasia tilanteita varten, enkä sitten saa niitä menemään ohi mitenkää. Nukuin sitten jostain kahdesta siihen puoli seittemään saakka. Mun piti vielä tänään mennä käymään iso vanhemmilla, mutta taisin nukkua sen ohi. Heräilin tietenkin aina välillä, mutten saanu itteeni ylös sängystä. Oli niin paha olla. Tuli taas sellanen olo, ettei oo mitään muuta vaihtoehtoo ku vaikka vaan ottaa jotain lääkkeitä. Alan pelkää itteeni, ku tulee kaikkiitollasii ajatuksii mieleen. Aloin illalla ihan paniikissa lähettelemään kaikille lähellä asuville viestejä, että tulee meille, mutta kaikilla oli jotain. Mua alko pelottaa, jos oikeesti teenkin jotain kamalaa itelleni. Ku en mä voi sille ololle mitään, jos sellanen tulee. ÄÄääh, haluun et tää olo menee ohi. Kaikista paras olis, jos tätä ei tulis enää ikinä.

Lisäksi mulle tehään ens kuussa lääkemuutos. Vaihdetaan merkkiä, jos se alkais auttamaan ahdistukseen paremmin. Ja sitä ei vielä yleensä käytetä kun vaan aikuispotilaille ja kunnon mielenhäiriöihin. ää, en halua sitä. Ja muutenkin lääkemuutokset on hirveitä, koska entisen lääkkeen milligrammoja vähennetään ja sitten lopulta ollaan hetki ilman mitään lääkkeitä ja sitten alotetaan ihan pienellä annostuksella se uusi. Oli on aina niin paska sen aikana.

Ja oon syönykki tänää normaalii ruokaa. Vittu, kaikki menee päin helvettiä.


Perjantaina oli koulussa päällä H&m valkonen neuletakki ja rusetti rannekoru, musta toppi ja piecesin farkkuleggingsit.

perjantaina 28. marraskuuta 2008

Vesisadejoulu

Argh, hajoo pää koulussa. Tässä syyt:

a) Tulin KAKSI TUNTIA liian aikaseen kouluun, koska piti olla jotain pikkujoulu ohjelmaa, muttei olekaan vielä tällä, vaan ens tunnilla.

b) Kuoro harjottelee jotain joululauluja

c) Väsyttää

d) Mulla on nälkä

Mutta onneksi on joulupuuroa tänään koulussa ruokana! Ja jakso vaihtu. Jotain hyvää tavallaan kuitenkin.

Mietin äsken mitä kaikkea haluisin joululahjaksi ja tässä nää eniten toivotut:


1. 60senttiset Clip-on pidennykset Dream hairista.

2. Läppäri (Mieluiten vaaleanpunainen Sony Vaio)

3. Pieni taulutelkka

4. OBH Nordican Volumaster

5. Korkkiruuvikiharrin

6. Mustat UGGit

7. Guessin lompakko

8. Rahaa

Lisäksi joka joulu yleensä tulee uudet yökkärihousut joululahjaksi. Ne jotenkin kuuluu jouluun :)Ah, haluan jouluostoksille!

Ää, tajusin tänään ettei mulla ole vielä JOULUKALENTERIA vaikka maanantaina alkaa joulukuu! Apua.

Tänään lähen yhen mun kaverin kanssa Espooseen bileisiin ja huomenna pitäis vierailla mummolla ja sunnuntaina kait isille ja sieltä treeneihin, joten postaus tulee ehkä vasta maanantaina.

Hyvää viikonloppua!

torstaina 27. marraskuuta 2008

You´re just another fatty.

Vihdoinkin saan aikaiseksi tehtyä postauksen. Koeviikko on ohi eikä tarvitse vähään aikaan stressata (muka) mistään. Jotenkin ihana olo, tai tavallaan. Oon ollu ihan paiseissa koko koeviikon ajan, koska olen ollut niin pihalla tässä jaksossa kaikissa aineissa, enkä ole saanut aikaiseksi luettua. Illalla paine on sitten purkautunut paniikkikohtauksella ja itkemisellä. Olisin halunnut pärjätä paremmin kokeissa ja jaksaa lukea. Mutten vaan jaksanut. Oon tosi pettynyt itseeni.

Tuntuu ihan kamalalta, koska oon epätoivonen ja yksin. Tuntuu ettei oo ketään ja oon tosi ulkopuolinen. Hävettää, koska ajattelen tosi usein, jos lähtis pois kokonaan. Kerrankin jos se onnistuin ja saisin vedettyä sen kokonaan loppuun. En ole ees halunnu puhuu siitä kenellekään, koska pelottaa että joudun jonnekin. En vaan jaksa enää tällästä.

Mulla on muutenkin ollu viime aikoina tosi huono itsetunto ja jotenkin kamala olo. Tunnen, että musta on pelkkää vaivaa ja en haluis käydä ihmisten ilmoilla. Ja muutenkin ku oon vieläki kipeenä ja kovassa kuumeessa, ni oon ihan hirveen näkönen. Onneksi on auto, niin ei tänään tarvitse mennä junalla lääkäriin Järvenpäähän. Ahdistaisi, jos ihmiset näkee mut. Nyt on taas sellanen kun mikään itessä ei miellytä mua. Haluun laihtua tosi paljon ja pitemmät hiukset ja muutenki olla kauniimpi. Onneksi saan sentään pidemmät pidennykset joululahjaksi, niin nää hiukset ei oo niin kamalat enää. Ärsyttää, ku ällötän itteeni niin paljon. Haluisin uusia vaatteita ja kaikkea. Miksei kaupasta vaan voisi ostaa samantien uutta kroppaa? Ja naamaa. Haluun jotain mun elämään, jolla saisin täytettyy tän olon ja lakkaisin ees vähän vihaamasta itteeni. Ärsyttää kun kaikki kaverin on niin kauniita ja laihoja ja kaikkea. Äääh, miks mulle aina kaatuu kaikki paska.

Luin eile Pro ana ja Pro mia-sivuja, ja tunsin kateellisuutta. Ahdistaa, kun jollain muulla on niin paljon itsekuria laihduttaa, kun taas mä en vaan pysty. En siis syö sillain älyttömän paljon, mutta haluisin syödä vähemmän ja liikkua enemmän, että laihtuisin. En ole edes oksentanut pitkään aikaan. En vaan oo enään pystynyt, alkaa ällöttämään. Haluisin tavallaan aina oksentaa kaiken ulos, ettei mikään jää mun kroppaan. En halua syödä leipää, koska sitä on niin vaikea oksentaa. Enkä mitään muutakaan. Vihaan ja häpeän itteäni, kun mulla ei oo itsekuria. Oon unohtanu, etten haluua syödä.

Yhdellä suomenkielisellä Pro ana-sivulla sanottiin näin:

"kukaan mies tai poika ei halua lihavaa tyttökaveria

kuntoilkaa,jutelkaa pro anojen sivuilla muiden kanssa,kunhan teette muuta kuin syötte

ruoka on pahasta,kaiken pahan alku ja juuri

laihoilla kaikki vaatteet näyttää hyvältä"

Miksen mä pysty tohon. Oon muutenkin lihonnu, koska en ole treenannut niin paljon, ku ennen. Kaikki on tän masennuksen vika. Jos pystyisin ja jaksaisin treenata, en lihois. Kaikki on mun omaa vikaa.

Sit jotain viikonlopusta:

Viikonloppuna oltiin Vaasassa Cheerleadingin SM-karsintakisoissa ja kuten aikasemmin kerroinkin päästiin SM-kisoihin. Oon tosi ylpee meistä. Ne tytöt on parhaita!

Oltiin TOSI laadukkaassa kolmen tähden HOTELLISSA! Ja kattokaa millanen se oli:

Kunnon kummitustalo käytävät ja ah, ihana vessa oli yksien tyttöjen huoneessa. Ja meiän viel piti eka mennä Hostelli puolelle, mut se oli täynnä, koska toinenki Cheerleading joukkue oli tossa samassa hotellissa. En ees haluu tietää millanen se olis ollu :D Mut joo, kyl siel nukku.

Itse kisat pidettiin Botniahallissa Mustasaaressa. Ihan kivasti oli kisat järkätty.

Teinikuva pukkarista!


Tosi kiva, ku oon nyt ollut sunnuntaista saakka kuumeessa ja oon vieläkin. Tänään aamulla oli 38,47astetta. Oon maanantaista lähtien soittanut terveyskeskukseen, jos saisin ajan lääkärille mutta ne ei ota muutakun joitain ihan kriittisiä tapauksia, koska on niin kiirettä. Tuntuu oikeesti, että tekisin jotain kuolemaa, kun oon niin monta päivää ollu kuumeessa. Ja muutenkin ääni mennyt ja kamala yskä ja nuha. Voisin mennä tietenkin yksityiselle, mutta se kenellä yleensä käydään on lomalla ja muutenkin vähän tyhmää mennä yksityiselle lääkärille flunssan takia. Pitää ens viikolla yrittää uudestaan päästä sinne terveyskeskukseen.

Pitäis muutenkin käydä lääkärissä, koska mulle tulee sellasia pistoja ja kouristuksia rintojen alle. tuntuu että ottaa sydämestä. Välillä ne on niin pahoja, että on pakko mennä sikiöasentoon, koska sattuu. Oon jo pari kuukautta sitten käynyt niitten takia lääkärissä, muttei osannut sanoa mitään. Iski vaan lääkekuurin reseptin käteen. Tosi kiva joo.

Ää, anteeksi ihan kamala postaus. Oli vaan pakko purkaa jonnekin...

tiistaina 25. marraskuuta 2008

Luv u Typhoon!

Anteeksi, en tänäänkään tee mitään postausta, koska oon kipeenä ollu sunnuntaista saakka ja oon vaan nukkunut. Tänään meen käymään lääkärissä, koska mulla on vissiin korvatulehdus.
Tää on tällänen ilmotus, koska tekee pahaa olla ylhäällä :s



Kisoissa meni muuten ihan kivasti! Sijotus ei ollu se mitä odotettiin ja taso oli TOSI kova! Mutta silti tää joukkue lähtee SM-KISOIHIN!
Kerron lisää kisoista kunnon postauksessa.

Hyvä me!

torstaina 20. marraskuuta 2008

Spirittei ihan sikan!

Sain Kullanmurulta haasteen:

If men could choose my parfum & parfum memories!

Tehtävä: Kerro, mistä tuoksusta miehet ovat pitäneet tai mitä ovat kehuneet. Kerro myös, minkälaisia muistoja tuoksuihisi liittyy!

1. Chanel Coco Mademoiselle
Alunperin olen saanut tän tuoksun mummolta tuliaseksi Ranskasta. Miehiin tämä liittyy sillä, että muutama kuukaus takaperin mulla oli juttua yhden pojan kanssa ja halattiin sitten ekojen "treffien" jälkeen ja hän sanoi, että "tuoksut hyvältä". Se on ehkä maailman söpöintä, mitä pojan suusta voi kuulla! Coco chanel on ehdottomasti mun yksi lempi tuoksu!

2. YSL Baby DollTämän tuoksun sain siltä eniten täällä mainitulta eksältä joululahjaksi. Muitan kun oltiin ennen joulua mun perheen kanssa Ruotsin risteilyllä ja hän halusi ostaa mulle jonkun hajuveden lahjaksi. Mentiin taxfreehen tuoksuttelemaan ja hän sitten ihastui tähän. Olisin itse halunnut jonkun toisen, mutta annoin herran päättää. Ei kyllä kaduta yhtään, sillä tämä on ihanan tuoksuinen ja kuuluu nykyään lemppari tuoksuihin. Äää, muistan tää oli MAAILMAN huonoiten ja rumimmin paketoitu :D No, ei miehiltä voi vaatia täydellisyyttä. Mutta oli se kyllä söpöä.

3. Salvador Ferragamo Incanto Dream Tähän tuoksuun ei mitään erityisen romanttista liity, mutta silti miehiin :D Ostin tämän pari vuotta sitten, kun olin lentokentällä lähdössä isän luokse Espanjaan veljen kanssa. Päästiin sitten isän luokse ja sanoin hänelle, että ostin uuden hajuveden kentältä. Hän haistoi sitä ja sanoi, että tuoksuu hyvältä. Se oli vaan jotenkin sellanen kiva tilanne, joka jäi mieleen.

En ketään jaksa nyt haastaa ketään yksittäisiä henkilöitä, vaan oman mielenkiinnon mukaan voitte ottaa tämän ja laittaa mut haastajaksi :) Eli haastan kaikki vapaaehtoiset!

Apuaa, huomenna suunnataan kohti Vaasaa! Jännittää NÄÄÄÄIN paljon. Oli ihan kisafiilis jo, kun kävin tänään ostamassa Glitter hiuslakkaa. Glitter ja lettinauhat tekee niin kisafiiliksen! Ja tänään meillä on kenraalinäytös. Iii! Kaikki vaan katsomaan lauantaina Vaasan Botnia-hallille Cheerleadingin Sm-karsintakisoja, jos olette siellä päin :) Ja Spirit Shakin' Cheerleadersin Typhoon-joukkuetta kannustetaan sitten ihan sikana!

Ps. Voitte opetella meidän huudon ja kannustaa meitä ihan muuten vaan:
(xx=taputus taputus)
Hey heyyy - What do you say
Spirit Shakin´ all the way!

Harder x x faster x x
we want it all
SSC - Get that ball!

Red - White
SSC - Fight!

Red - White
SSC - Fight!

Red - White
SSC - Fight!

Hyvää viikonloppua kaikille jo nyt etukäteen!
Blogi hiljenee sunnuntaihin/maanantaihin saakka. Luv ya!

keskiviikkona 19. marraskuuta 2008

Mi casa es su casa.

Multa on toivottu kotipostausta ja nyt se tulee. Pihakin on suht siistin näköinen, koska on vähän lunta maassa eikä sellasta kuramössöä. Huoneista olen jättänyt vanhempien ja veljien huoneet ja vessat pois. En mitään pahemmin selosta, koska mulla on 180sivun luku urakka psykologiaa odottamassa. Aivan, koeviikko alkoi :(

Koti ulkoolta.

Sitten takapihalle...

Eteinen.
Olohuone


Keittiö

Lasiterassi(+toinen terassi ulkoolta)


Kodinhoitohuone. (Sry about mess!)

Pesuhuone ja sauna

Sitten yläkertaan.


Meidän yläkerran olohuone on aivan törkeen hirveässä kunnossa nyt, koska se on täynnä kirpputorille meneviä tavaroita. Yleensä se on HIEMAN siistimpi :D
Jooo, vaatehuone on täynnä kaikkea tavaraa.
Ja lopuksi mun arkinäköinen huone. onneksi kuva on vähän pimeä, niin ei näytä niin sotkuiselta :D
Kaiken kaikkiaan meidän talossa on neljä makuuhuonetta yläkerrassa ja yksi makuuhuone alhaalla (vanhempien). Lisäksi ylä- ja alakerrassa on vessa.

Tää on nyt tällänen aika tylsä ja yksinkertainen postaus. Yritän huomenna keritä vaikka jonkun pienenkin postauksen tekemään, koska viikonloppuna ei ole ennen sunnuntai iltaa/maanantaita tiedossa postauksia. On vaan aika kiirettä loppu viikko, koska pitää huomenna lukea englantia+tehdä lisätehtävät siitä. Ja illalla on vielä treenit+kenraalinäytös. APua, kisat lähestyy! Perjantaina aamupäivällä suunnataan kohti Vaasaa ja sieltä tullaan kotiin lauantai-sunnuntai välisenä yönä.

tiistaina 18. marraskuuta 2008

Far far away

Olin tänään terapiassa pitkästä aikaa. Oli tosi ihana saada puhua ja purkaa omaa oloa pitkästä aikaa. Viime kerrasta tosiaan oli melkein kaksi viikkoa.

Puhuttiin siitä toissa Lauantaista, kun olin isällä ja alkoi ahdistaa niin paljon, että piti lähteä kotiin. Äiti oli sen jälkeen maanantaina, eli viikko sitten soittanut mun terapeutille, että mun asiat ei ole hyvin ja koulun kanssa on ongelmia. Puhuttiin sitten siitä, mikä mua ahdisti silloin ja siitä, miten munpitäisi oppia kertomaan isälle siitä, miltä musta tuntuu, jos alkaa ahdistamaan. Tultiin taas siihen, että häpeän olla heikko, en halua vaivata muita mun pahalla ololla, enkä osaa oikein pyytää apua. En osaa ottaa vastaan sitä mun läheisiltä, koska en halua olla vaivaksi. Pelkään, että ne hylkää mut.

Puhuttiiin kaikest muustaki mahollisesta, mutta en jaksa siitä alkaa puhua. Ihan lopuksi puhuttii mun muistoista, siitä miten mua on lohdutettu pienenä. Tajusin, etten muista yhtäkään asiaa siitä kun olin alle kouluikäinen. En saanut mieleen, edes mitään muistoja viime vuosilta, jossa mua olis lohdutettu, otettu kainaloon ja sanottu, että "kyllä tästä selvitään" tai "ei se mitään". Ei meillä kotona lohduteta, ollaan vaan hiljaa. Mulle tuli kamala ahdistus siitä ja alkoi vaan kyyneleet valua . Tuli vaan niin yksinäinen ja sellainen toivoton olo. Tuntui, ettei mulla ole koskaan ollut ketään ihmistä, joka lohduttaa ja tukee mua. Oon ihan yksin. Aina ollu.

En osaa päästää ketään mun lähelle, ja jos päästän niin ahdistus ja menen lukkoon. Oon niin hukassa ja kaivan vaan koko ajan syvempää kuoppaa itelleni. En pääse tästä varmaan ikinä eroon. Äää, haluun pois.

Mut joo, tänään oli päällä GT: paita ja sukkikset ja korvissa H&m:än korvikset ja niittivyö.

Ääh, kauhee himo saada jotain pientä uutta. Katsastelin H&m:än sivuja ja löysin kaikkea kivaa pientä. Tilasinkin nämä, mutta peruutin sitten saman tien tilauksen, koska tuli sellanen olo, että tuskin maltan säästää rahaa siihen kun nämä tulisi ja muutenkin tuli sellanen tyhmä olo. Eihän netistä tilaaminen ole shoppailua! Ei jäänyt sellanen kiva olo sen jälkeen, kun kuittasin tilauksen. Ja nämä olisi ollut muutenkin niin pieniä juttuja, jotka löytyy varmasti kaupastakin. Käyn sitten joskus, kun jaksan niin Hennesillä ostamassa nää.

Tälläset jutut olisin tilannut:

Korvakorut 1,9e



Korvakorut 4,9e





Korvakorut 2,5eLakki 9,9e (Misten osasto)Toppi 5,9e (alennettu)



Kaulaliina 7,9e
Kaulaliina 12,9e

maanantaina 17. marraskuuta 2008

A spoiled child (also known as a spoiled/spoilt brat)

Äääh, ärsyttää taas ihmiset. Huomas yhdestä tyypistä, että sitä vähän ärsytti nyt kun mulla on auto. Oli sellanen ärsyttävä mua kohtaan ja sellanen miten sen nyt sanoo... "nenäkäs". Eli oli vittumainen ja jotain sillain ärsyttävällä äänen sävyllä puhui. Sain aika hyvin välteltyä porvari/hemmoteltu-kommentteja, koska en oikein kellekään puhunut tosta autosta.

Kotona oli aika nihkeä tunnelma eilen, kun tulin illalla kotiin auton kanssa. Äiti oli vähän vihanen mulle, koska isä osti auton, vaikka oltiin vaarin kanssa puhuttu siitä, että se ostaa. Ekana ei kysynyt mitään, tiuskas vaan että eihän se ole sen auton edessä. Vähän myöhemmin kysyi sitten minkä värinen (olisi voinut katsoa ulko-ovesta) se on ja kulkeeko hyvin. Muttei silti halunnut mennä kattomaan sitä. Kukaan muu perheestä ei edes kysynyt mitään. Noo, kyl se tästä.

Ääh, vähän oli kamalaa tänään aamulla! Lähdin siinä vähän jälkeen kahdeksan kouluun. No pääsin autolla ja koko tuulilasi oli ihan jäässä! Tajusin, ettei mulla ole sitä Skrapaa tai sitä juttua ja porukat oli kummatki lähteny jo töihin, etten niitten autoista saanut lainattua. Onneksi mulla oli aikaa ja menin sitten ettimään varastosta sitä juttua. no eihän siellä tietenkään sellasta ollut ja tyydyin johonkin muoviseen rikkalapioon :D Sain sillä jotenkin sen ikkunan auki, mutta oli näkökenttä vähän suppea koska ikkunat veti vielä vähän huuruun. No, en silti onneksi ajanut kenenkään päälle. Täytyy muistaa ostaa se skrapa!

Kuvat autosta:

jeejee, pinkkiä takavaloissa! :D

Päällä oli tänään vaan collegehousut ja valkonen pitkähihanen. (reinot on isäpuolen)
Koirat on ihan innoissaan, kun on vähän kuuraa maassa ja kylmä. Idiootit!
Tää on niin masentavaa! Löysin tälläsen lehden meiän takapihalta klo 13:30!! miks pitää olla kylmä...
p.s. Fazerin Joulusuklaa on tullut kauppohin! Herkkua :)

lauantaina 15. marraskuuta 2008

Isi, oot kiva!

Anteeksi lupasin tänään jotain kivaa isoa postausta, mutta tää päivä menikin vähän eri tavalla, kun olin suunnitellut. Kerron siis vaan eilisestä ja tästä päivästä.

Eilen tosiaan olin muutaman mun kaverin kanssa paikallisessa baarissa. Oli yllättävän kivaa, vaikka olin ihan vaan mehulinjalla. Eipähän tarvinut ryömiä kaikkien ojien kautta himaan ;D Siellä oli ihan suht paljon porukkaa ja tosi paljon tuttuja. Mäntsälä ei tosiaankaan ole mikään iso paikka, joten suurin osa on aina tuttuja. Aluksi oli vähän nihkeetä, koska ei ollut kunnon bilefiilistä, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa alkoi nousta.

Ja tää on tietenkin niin mun tuuria. Oon kaksi kertaa käynyt tossa paikallisessa baarissa ja kummallakin kerralla tietenkin törmään yhteen herraan jota yritän vältellä. Aina välillä ollaan juteltu kaikkea ja en tiiä miks, mut mua alkaa aina ujostuttaa ja jännittää jos se on samassa paikassa kun mä :D No, tietenki se sitten bongas mut sieltä ja ohi mennen sit oli vaan et "Hei cheerleader, mitä teet tän jälkeen?". Se kyl tietää mun nimen, mut ei näköjään käytä sitä. Jotain siinä yritin sopertaa, että meen ihan vaan kotiin. Pääsin sillä tukalasta tilanteesta pois ja ilta jatku. Mutta ääh, aina kun menin sen ohi niin se tuijottaa mua suoraan silmiin ja hymyilee. Tai sitten hivelee mun takapuolta. Ihanaa! Ja kaikista paras oli se, kun olin kavereitten mukana röökillä ja se tulee istuu parin sen kaverin kanssa samaan pyötään ja kysyy multa näillä sanoin "Cheerleader, lähetääks panee?". Mua nolotti NIIN paljon. Tietenkin sanoin ei, mutta silti. Äääh, kuka tollasta sanoo päin naamaa :D Tiiän, että sillä on tosi hyvä itsetunto ja sen takii sit pystyy heittää tollasta ihan päin naamaa, mut silti! Outoa.

Päällä oli Bershkan musta toppi, farkkuleggarit, H&m niittivyö ja korvikset. Sori ei oo kunnon asukuvaa, unohdin ottaa :(

Laitoin meikkiin sitä glitter rajauskynää ja se oli oikeesti tosi kivan näköstä! laitoin sitä mustan rajauksen päälle ripsen tyveen.
jotain kuvia ennen baariin menoa.


Juttelin tänään vihdoin isän kanssa. Ärsyttää, kun se ei tavallaan tajua mun oloa ja kuinka vakavaa tää on. Kyllä se siis ymmärtää kaikki yms, mutta silti. Ei osaa valita oikeita sanoja ja kamalasti yleistää sitä, kuinka kaikista tuntuu joskus tältä. Sanoin sille kaikkea, että oon vaan kyllästynyt siihen koska tätä on kestänyt niin kauan ja puhuin siitä kun mua ahdistaa käydä täällä koulua. Ja siis kaikkea muutakin. mm. mun sosiaalisten tilanteiden pelosta joka on nyt tullut tai ilmenee aina välillä yms.

Mut joo, isä sitten kysyi haluanko lähteä sen mukaan Sipooseen kattomaan yhtä autoa, minkä on ajatellut ostaa mulle. No sitten tuli taas pieni riita, koska oltiin vaarin kanssa käyty kattomassa yhtä autoa tiistaina, joka oli tarkotus ostaa ja olisin saanut sen ensi viikon lopulla. No, isä sitten voitti vaarille ja jutteli sen kanssa ja vaari onneksi oli samaa mieltä, että tämä auto mitä käyttin kattoo olisi parempi, koska se on paljon uudempi ja muutenkin parempi. Ajeltiin sitten katsomaan sitä autoa ja ihastuin! Se on vuoden 2006 Toyota Aygo. Pieni, kiva, ajettu vaan n. 35 000km (eli TOSI vähän), siisti ja siinä oli kaikki ilmastoinnit, cd-soittimet, abs-jarrut yms. Ja isi sitten osti sen mulle! Käydään hakemassa se huomenna tai alkuviikosta, kunhas se tyyppi keneltä ostettiin se niin vaihtaa siihen talvirenkaat. Tai sitten en saa sitä heti itelle vaan isä hakee sen niille ja käyn sen hakemassa sieltä kun kerkeän, koska on kamalasti kaikkea ensi viikolla ja huomenna se esiintyminen.

Auto näyttää tältä.
Kuva täältä.

En tiedä minkä vuoden malli toi on, mutta silti tossa on se millainen se on. Ja sekin on punainen. Laitan sitten kuvia, kun saan mun pikkusen kotiin :D

Käytiin auto-ostosten jälkeen Helsingissä syömässä Kluuvikadun Memphikessä ja sen jälkeen Fazerin kahvilaan kahville. Ah, join maailman parasta marianne kaakaota ja söin maailman parasta juustokakkua!

Mua ärsyttää, koska mulla on tosi hemmotellun kakaran maine. No siis onhan mua hemmoteltu pienenä ja on mussa vähän sellaisia piirteitä, mutten tosiaankaan ole sellainen ihan hirveä. Esimerkiksi en saa mitään kuukausirahaa(paitsi joka perjantai 15e mummolta tilille), en saa rahaa shoppaamiseen, ellei ole tarvetta, enkä muutenkaan saa kaikkea mitä haluan. On meillä kotona ihan hyvin rahaa, enemmän kun "normaalisti" muilla on, mutta silti. Monet tietää, että mun isä tienaa tosi hyvin. Ainakin näihin aikoihin tulee tosi paljon kuittailua, koska sen nimi on netissä ja lehdissä Riihimäen eniten viime vuonna tienaavien nimissä. Kaikki luulee, että voin vaan soittaa isälle ja pyytää rahaa ja se laittaa sitten mulle jonkun 200e tilille. Ei tosiaankaan mene niin. Isä antaa aina harvoin rahaa, ilman hyvää syytä. Tietenkin jouluna ja synttäreinä, se näkyy että saa vähän enemmän kaikkea. Tai siis monin kertaisella hinnalla muihin verrattuna. Mutta aika usein jätän lahjoista kertomatta osan tai jätän summan kertomatta, koska en jaksa kuunnella sitä paskaa miten saan kaiken. Se on ärsyttävää, miten ihmisiä luokitellaan vanhempien tulojen mukaan ja aletaan kuittailemaan kaikesta. Odotan innolla sitä kun koulussa saan kuulla siitä kun menen tolla uudella autolla sinne, miten saan melkein uuden auton, ilman että maksan siitä mitään ja että kuinka on paljon siistimpi fiilis, jos on ite maksanut oman auton ja että taas on isi maksanut. Haistakoot paskan!

p.s. Sain kivan kommentin kuvakkeeseen. Musta on tehnyt joku feikin näillä mun blogikuvilla! Gosh, hankkis elämän! ( http://kuvake.net/user/omg_ )

perjantaina 14. marraskuuta 2008

I want clothes!

Eksyin tänään Bikbokin sivuille ja löysin muutamia ihanuuksia, jotka voisin ottaa vaatekaappiini milloin vaan.

Tekoturkistakki
Takki
Wetlook-toppi
Paita
Hame
Vaaleat farkkuleggarit
Tekoturkisliivi
Pakko käydä Bikbokissa, kun menen seuraavan kerran Tukholmaan! En tajua, miten en ole koskaan huomannut tota kauppaa, vaikka olen monesti ollut Karlaplanilla, missä on yksi Bikbokin myymälä. Stupid me!

Huomenna teen jonkun kivan ja ison postauksen. En tänään kerkeä, koska lähden mehulinjalla klubille "pikkujouluihin" ja pitää alkaa laittautua kohta ja menen ennen klubille menoa kaverille laittamaan sen hiukset. En tänään juo, koska meillä on joukkueen kanssa esiintyminen korismatsissa sunnuntaina, eikä muutenkaan ole suositeltavaa juoda, koska kisoihin on enää viikko. Oon muutenkin yleensäkin mehulinjalla, koska juominen ei oiken oo mun juttu.

Huomenna siis juttua tästä illasta ja jotain muuta kivaa! :)

Hauskaa perjantaita kaikille!

p.s. Haluan shoppaamaan :(

tiistaina 11. marraskuuta 2008

You're confused, you got it all figured out

Oon jotenkin niin turhautunut kaikkeen. Koulu ärsyttää ja saan melkein kaikista aineista lisätehtäviä poissaolojen takia. Enkä ole käyny matikan tunneilla... Vihaan sitä opettajaa ja ääh, vihaan matikkaa. Jos se ei nyt mee läpi tässä jaksossa, niin suoritan sen vaikka itsenäisesti. Kuhan en joudu menee niille tunneille. En jaksa tota kouluu. Ahdistaa vaan olla siellä ja tuntuu, että ei ole ketään kenen kaa olla. Aina joutuu tunkemaan väkisin joidenkin seuraan. On siellä aina välillä seuraa välkillä yms, muttu inhottaa kun kukaan ei itse pyydä mua esimerkiksi syömään ja tuntuu aina että tungetsin eikä ne oikeesti haluu olla mun seurassa. Tosi usein oon huomannu, että mun jätetään juttujen ulkopuolelle tai jos kysyn, mistä puhutaan, niin tiuskastaan vaan aihe tai sanotaan etten tiiä siitä mitään, kun en ole ollut jossain tai tunne jotain henkilöä. Se on vaan niin perseestä huomata, että mut torjutaan enkä miellytä kaikkia. Ei sellasta jaksa aina ja joka päivä.

Tosin eilen oli tosi kiva päivä, tai no ilta mutta kummiskin. Yks mun kaveripoika muutti tänne Mäntsälään joku aikaa sitten ja kävin eilen katsastamassa sen ja sen kolmen kaverin poikamiesboksin. En niitä muita tuntenut ennestään, mutta tosi mukavia oli ja aikalailla heti alkoi juttelemaan mulle ja otti mukaan juttuihin. Oli jotenkin tosi rento olla, enkä murehtinut koko ajan miltä näytän tai pitävätkö ne musta. Yleensä ahdistaa poikien sekä tyttöjen seurassa, koska en tiedä kiiltääkö naama, onko hiukset huonosti tai vaikutanko idiootilta. Olen tosi epävarma itsestäni ja siitä mitä muut musta ajattelee. Mutta eilen oli tosi hyvä olla.

Hassua, että oli jotenkin niin rentoa nähdä se poika, koska meillä oli juttua kesän lopulla ja oltiin nähty vain kerran. Eli tää oli toinen kerta, kun nähtii. Tuntu, että oltais nähty monesti. Ei ollut vaivaantuneisuutta tai mitään sellaista, mitä yleensä välillä on sen jälkeen kun jutusta ei tullutkaan mitään. Hassua oikeesti! Sovittiin, että nähdään nyt useammin kun välimatkaakaan ei ole kuin se 4km.

Pari on kysellyt siitä herrasta, kenen kanssa olin viime perjantaina. Äääh, siis se ei ole mitään sellasta niinsanottua "vakavaa", kuhan oltiin :D Se oli yks niistä crossipojista, joihin joukkueemme kaa tutustuttiin Vierumäellä. Söpöhän se on ja tosi mukava, muttei siis mitään juttupohjasta ollut. Pidettiin vaan kivaa.

Ostin eilen Marraskuun Cosmopolitanin...
...TÄMÄN TAKIA! :D Tittititidii! Mieskalenteri!
Ja jouduin pettymään :( Vain kaksi miestä, jotka miellytti mun silmää. Damn!

Oli siellä ihan kivoja muitakin juttuja:

Haluan hapsulaukun! Piti joskus aikaisemminkin ostaa, varmaan pari kesää sitten kun ne oli muodissa, mutta jäi ostamatta. Nyt skarppaan ja ostan, kun saan rahaa.
Ja ah, tämän jälkeen ymmärrän miehiä paremmin.
Tykästyin tähän muotikuvaan. Jotenkin ihanat värit.
Kävin tänään postissa ja poikkesin samalla seppälässä etsimässä hilelakkaa kisoja varten. No, hilelakka oli loppunut, mutta ostin sen sijaan Wet'n'Wildin glitterrajauskynän 3,95e. En tiedä tuleeko käytettyä, mutta tää oli vaan niin kiva! :D

Päällä oli tänään Primarkin musta perustrikoo, h&m:än tyllihame ja Lindexin neulepitsileggingsit sukkisten päällä.


Sain muuten eilen illalla palovamman, kun silitin vaatteita! "Naistenhommat" ei sovi mulle.
Ja oon säälittävä. En yleensä kuuntele tälläistä musiikkia, mutta olen ihastunut Jordin Sparksin biisiin One step at a time. Ihana! p.s. en kerro keneltä viesti oli!
Ja p.s. Saan auton ensi viikon lopulla! JEEEEEEEEEEE!!!

Tilaan katalogit tyhjäksi

Sain The Hennalta seuraavanlaisen haasteen:

Jos juuri nyt tekisit tilauksen joistakin nettikaupoista, niin mitä tilaisit? Kerää kollaasiin vaatteita ja koruja ja kaikkea, mitä jonkun tietyn nettikaupan valikoimasta löytyy. Voit tehdä niin monta kollaasia kuin haluat ja mutta tärkeintä on se, että muistat yhden säännön: jokaisessa kollaasissa kaikkien juttujen on oltava yhden ja saman kaupan valikoimasta.
Lopuksi haasta muutama muu bloggaajaa samaan ja laita heidän kommentteihin viesti tästä haasteesta. :)
Muista myös, että sinulla ei tarvitse oikeasti olla varaa vaatteisiin, jotka "tilaisit", tämä on vain haaveilua.

Tässä tulee mekko- ja asustepainoitteiset tilaukset:

H&m

Forever21Asos Haastan:
Sweetheartsin
Oonan
Kullanmurun
Essin
ja
Henniinan
+Kaikki muutkin ketkä tämän haluaa tehdä! :)

maanantaina 10. marraskuuta 2008

Säälishoppailua (taas)

Tänään tuli aika isot muutoksen päivään. Aluksi oli tarkoitus mennä sinne kouluun, mutta jäi taas vaihteeksi. Nukuin n.kymmeneen ja ajattelin, että menen psykan tunnille, joka alkaa klo 11:45. Noooo, pääsin kyllä koulun pihalle, mutta sitten iski pakokauhu. Tuli vaan vedet silmiin ja aloin tärisemään. En mennyt kouluun, vaan lähin Helsinkiin säälishoppailemaan n.35eurolla.

GT:n pukukoppi
Ah, löysin mun rakkaushameen!!!Toimii paidan päällä tai alla.Nämä sitten tarttui mukaan.

3/4hihanen musta paita H&m Divided 7,90e
Ja hame H&m Divided 19,90e. Yy, salama teki tästä harmaan, mutta tää on se roosan värinen tai siis sama mitä katoin Tukholmassa :DOlisin halunnut ostaa jotkut korvakorut vielä lisäksi, mutta en kerennyt, koska halusin päästä vielä samalla junalipulla kotiin. Säästiin toisen suunnan junalipun hinnan 4,30e :D +korvisten hinnan (ikävä kyllä)

Äiti oli taas tosi tyytyväinen, kun en mennyt kouluun. Sanoi, että harmittaa koska oli luvannut ryhmänohjaajalle, että käyn koulussa. Ja tän päivän takia on tosi epätodennäköistä, että pääsenkö läpi kaikista tän jakson kursseista. Poissaoloja ei olisi saanut olla yhtään. En vaan voi sille mitään... Pitää nyt vaan jaksaa käydä koulussa joka päivä viikon ajan+koeviikko, niin voi ottaa taas löysemmin hetken.

Äiti ja terapeutti on puhunut, jos vaihtaisin Riihimäelle kouluun ja asuisin isällä vaikka vaan osan viikosta. Muuten kuulostaa tosi hyvältä, mutta pelottaa miten jaksan isällä ja onko koulun vaihtaminen hyvä idea. Mieluummin tosin olisin yksin uudessa koulussa, kun täällä, jossa tunnen kaikki muttei silti yhtäkään kaveria. Ää, oon hukassa taas.

P.s. Haluun mustat Uggit!

sunnuntaina 9. marraskuuta 2008

Big bad voodoo daddy

Joo-o, ei mennyt taas ihan putkeen tää viikonloppu.

Lähin eilen ihan hyvillä fiiliksillä sinne isälle, käytiin leffassa yms ja päätin sit lähtee lenkille, koska ei ollut mitään tekemistä oikein ja kerrankin oli fiilistä lähteä. Sitten vaan pimahti päässä. Alkoi ahdistaa kaikki, itkettämään ja olis tehny mieli vaan huutaa ja hakkaa kaikki vastaantulijat. Ja tehä jotain itelle. En ees tiiä mistä toi olo alkoi. Joku vaan Riihimäessä ahdistaa.

Siitä sitten alkoi kamala sumpliminen miten pääsen pois. Halusin vaan äkkiä pois koko paikasta. Menin isälle ja jonkun tunnin siinä olin puoliksi vaan nukkumassa ja päätin että lähden junalla kotiin, koska kukaan ei pystynyt hakemaan, enkä halunnut sanoa isälle, että voiko heittää. Soitin sitten mun mummolle, joka asuu Riihimäellä, että tulee hakemaan mut ja heittää junalle. Pakkasin tavarat ja tulin huoneesta ja sanoin isälle vaan että lähden kotiin. Se alkoi sitten kyselemään, että miksi ja kun sanoin, että ahdistaa ja haluan kotiin, se alkaa vaan inttämään että mikä nyt muka ahdistaa. Sitten vaan lähdin. Eikä isä edes soittanut perään, mikä tuli tai että pääsinkö kotiin. On se tänään soittanut puoli 11, mutten halunnut vastata. En jaksa nytten selitellä mitään. Tekisi vaan mieli nukkua. Sanoin, että tulen ehkä tänään käymään siellä, mutten enää tiiä haluanko mennä. Ja broidi on menossa sinne kolmeksi, joten en edes kerkeisi samaksi. En tiiä mitä teen. Itkettää vaan.

Päällä oli eilen valkoinen hennesin perustrikoo, ruskea Piecesin vyö, hennesin korvikset ja farkkuleggarit.



Ostin eilen uuden Ripsivärin, Maybelline Volum' Express Turbo Boost mascara. Tykästyin tähän tosi paljon. Ei lupaa pidennystä, mutta 5xtuuheutta. Tätä tulen ostamaan uudestaan. Hinta oli vähän päälle 10e

perjantaina 7. marraskuuta 2008

Daddys girl

Tänään on tapatunu niin paljon! Ihan kivojakin juttuja, mutta myös ikäviä.

Aamulla sain itteni kouluun. Tai no äidillä oli vapaapäivä, niin se piti huolen että menen sinne. Oli onneksi ihan ok päivä. Menin vasta kymmeneen ja piti lähteä terapiaan vähän ennen kahta, eli päälle puoli tuntia, ennekuin koulupäivä edes loppui. Ärsyttää vaan olla koulussa, koska tuntuu, että kaikki opettajat kattoo säälivästi, kun ne kummiskin tietää näistä mun asioista ja siksi kattoo mun poissaoloja läpi sormien, koska niihin on syy. Tänäänkin englannin tunnin jälkeen, jouduin jäämään puhumaan ryhmänohjaajan kanssa poissaoloista. Oon ollu tässä jaksossa englannintunneista 10poissa ja neljä paikalla. Hui, en ole edes tajunnu sitä! Ja ennenkuin lähin terapiaan, tuli psykologian opettaja vastaan ja sanoi samaa että pitäisi käydä tunneilla. Onhan ne tosi sympaattisia mua kohtaan ja oikeasti välittää, koska on niin löysiä mun poissaolojen suhteen ja yrittää auttaa. En vaan silti jaksaisi käydä koulussa. Vihaan tota lukioo.

Mulla oli pitkästä aikaa terapia. Viimeksi oli kait kaksi viikkoa sitten. Puhuttiin siellä tosi paljon kaikista asioista. Aletaan näkemään tiiviimmin, varmaan kaksi kertaa viikossa, koska se on huolissaan mun olosta ja siitä, etten tee itelleni mitään. Puhuttiin, mistä se voisi johtua ja, että mitä sille pitäisi tehdä. Oli myös huolissaa, koska olen kamalan itkuherkkä ja ei tarvitse kuin vähän pintaa raaputtaa, ja rupean itkemään tai tulee vedet silmiin. Oon vaan niin väsynyt kaikkeen, niin reagoin helposti itkemällä. Ja vaihdetaan mun lääkitystä tässä jonkin ajan päästä. Pelottaa vähän, koska olo menee aina silloin huonompaa...

Puhuttiin myös isästä. Se oli outoa, tai kun tajusin, ettei se tunne mua ollenkaan. Se ei ole koskaan joutunut kasvattaa mua, joutunut kokemaan mun raivo- tai ahdistuskohtauksia tai joutunut lohduttaa mua. Ainoat asiat mitä se on musta nähnyt, on se kun hymyilen ja sanon, että kaikki on hyvin. Koulu menee ihan ok, mitäkö olen tehnyt; ollut treeneissä ja käynyt koulua. Onko ollut kokeita?; ei, koe viikko on vasta tulossa. Meillä ei ole mitään pintaa syvempää suhdetta toisiimme. Isä on tosi ihana mulle, käyttää tyhmiä hellyttely nimiä, hymyilee mulle, eikä raivoa tai huuda. Välillä vaan huomauttaa, jos joku juttu on tosi typerää. Esimerkiksi isä ei voi ymmärtää, miksi pitää tilata pidemmät clip onit. Hmph, tyypillinen mies.

Isä ei ole koskaan kunnolla nähnyt kun itken. Tai olen aina yrittänyt viimeiseen saakka pidätellä kyyneliä tai lähtenyt pois. Ei se osaa lohduttaa. Tai se ei noteeraa niitä mitenkään, koska ei ole koskaan joutunut olemaan tekemisissä itkevän tyttären kanssa. Eikä sen, jos mulla on paha olo. Mun terapeutti ehdotti, että puhuisin isän kanssa. Itkisin kunnolla isälle, näyttäisin mun oikeat tunteet.
Menen sen luo lauantaina päivällä. Ja illalla mennään kattomaan isän ja äitipuolen kanssa uus Bond-elokuva. Ihan kivaa tehdä jotain, tosin en ole nähnyt sitä edellistäkään leffaa, niin voi elokuva mennä vähän ohi :D Sunnuntaina pitäisi sitten viettää isänpäivää. Isovelikin on tulossa. Ihan kiva nähdä sitäkin. Näin sen kyllä eilen, kun käytiin äidin kanssa sen luona ja vietiin se ja DJ kamat riihimäelle, koska sillä on keikka nyt illalla siellä yhdessä baarissa. Voisi joku kerta mennä kattomaan sen DJ keikkaa, jos saisi vaan jonkun innostuneen kaverin kuuntelemaan reggaeta ja rappii.

Kauhee litania kaikkia asioita. Huh.

Päällä oli niin perus Mikaelaa tänään. Hennesin musta perustrikoo, ruskea mulberryn vyö (kamera vääristi väriä), farkkuleggingsit ja Lancellin laukku. +sukat!
Rakastan tätä Lancellin laukkua niin paljon! Valitettavasti tämä on äidin, mutta sain vihdoin luvan lainata tätä. Voisi pyytää lahjaksi joskus tälläistä mustana.
Korvissa oli H&m:än lintukorvikset.

p.s. Vietin tosi kivan illan yhden herran kanssa tänään ;D

torstaina 6. marraskuuta 2008

I wish I didn't miss you anymore

Tiiättekö tunteen kun tulee kamala ikävä jotain ihmistä ja toivoo vaan, että voisi olla juuri sillä hetkellä sen kanssa. Mulle tuli tällänen olo eilen. Ja aika monina muinakin iltoina.

Kaipaan mun yhtä eksää (Gosh, vihaan tota sanaa) niin paljon. Tosi usein iltaisin jään makaamaan sänkyyn ja miettimään meidän yhteisiä aikoja. Hah, hassua puhua meistä, kun niin ei enää ole. Ei ole pitkään aikaan ollut... Mutta silti. Mun huoneessa on paljon tavaroita ja asioita, jotka muistuttavat hänestä. Sen antamia tavaroita, koruja, tauluja... Kaikkia tollasia pieniä asioita, jotka merkkaa mulle tosi tosi paljon. Asioita, joita en ole halunnu heittää pois.Mulla on vieläkin lämpimiä tunteita häntä kohtaan. Oikeastaan rakastan sitä vieläkin ja tulen varmaan aina rakastamaan. Mulla ei ole yhtään huonoja muistoja. Kaduttaa vain, koska olin niin helvetin tyhmä, että kohtelin häntä joskus aivan väärin. Tein maailman kamalimpia asioita, vaikka se oli mulle parasta, mitä koskaan oon kokenut. En ole keltään muulta saanut niin paljon tukea tähän mun masennukseen tai bulimiaan. Toivon vaan että tehdyn saisi tekemättömäksi. Rakastan sitä poikaa vaan niin paljon.

Monet varmaan ajattelevat, että olen takertuva yms, koska olen jäänyt roikkumaan johonkin eksään näin paljon. Niin ei kuitenkaan ole. Oon jättänyt hänet rauhaan ihan kokonaan. Ei olla yhteyksissä tai samoissa paikoissa, ellei ole ihan pakko. Välttelen muutenkin sellaisia tilanteita, koska tiiän että se tekee pahaa meille kummallekin. Kun rakastaa toista niin paljon, ei halua satuttaa toista. P.s. I love u M!

Jotain hänelta saatuja tavaroita:






Ajattelin tänään aamulla kaikenlaista.
Tajusin, että oon muuttunut ihmisenä tosi paljon viime aikoina. Oon paljon hiljaisempi, tiedostan kamalasti omaa käytöstä ja sanomisiani liikaa, olen ujo ja epävarma. Tosi usein tulee sellainen olo, että toivoo kun olisi joku poika, kenelle voi puhua kaikesta tai olla vaan hiljaa, makoilla, katella leffoja ja viettää aikaa. Ehkä käydäkin yhdessä jossain.
Oon tosi yksinäinen. Haluisin tehdä kaikkea, muttei ole sellaisia ihmisiä, joille voisi vaan soittaa ja ehdottaa jotain tekemistä. Eikä ole sellaisiakaan, jotka soittaisi mulle. Mulla olisi voimia käydä ulkona, leffassa, shoppailemassa, syömässä tai ihan vaan ajella tai jutella jonkun kanssa. Mutta vähän vaikeaa, kun ei ole ketään sellaista kenen kaa tekisi tollasia asioista. Onhan mulla joukkueen tosi ihanat tytöt, joiden kanssa pidetään jengi-iltoja ja muutenkin vietän joskus aikaa, mutta sitäkin on liian harvoin. Haluisin tutustua uusiin ihmisiin, mutten vaan pysty. Olen liian epävarma itestäni.

Toisaalta sitten taas haluan vaan olla yksin. Tuntuu etten jaksa mitään arkipäiväisiä asioita, koulua tai käydä treeneissä. Kaikkialle lähteminen on vaan niin helvetin raskasta. Nukun vaan kaikki päivät. Tänäänkin puoli neljään saakka. En mennyt edes kouluun, vaikka taas eilen oli tullut sähköposti äidille, että ei saa enää yhtäkään poissaoloa olla, tai en pääse kursseja läpi. Ja taas kerran sellainen tuli. Ääh, tää on vaan niin stressaavaa. Haluisin jaksaa, mutten vaan jaksa.

tiistaina 4. marraskuuta 2008

Sweden rock!

Viimeisimmässäni kyselyssä kysyin minkä maalaisten tyylia ihailet ja vastaukset jakautuivat seuraavasti:


Ruosi sijoittui ylivoimaiseksi ykköseksi. Olen blogissani hehkutellutkin paljon ruotsityyliä ja kiva huomata, että muutkin pitävät siitä.

Kuva joka maan tyylista:

Japani


Ruotsi
Kuva.

Espanja
Kuva.

Ranska
Kuva.

Britti
Kuva.

New York
Kuva.

Helsinki
Kuva.


En oo pitkään aikaan angstannu mitään täällä ja nyt sitä tulee. Skipatkaa, jos ei kiinnosta.

Oon niin kypsä siihen yhteen kyseiseen herraan, jonka kanssa vietin yhessä vaiheessa paljonkin aikaa. Monet täällä ovat kyselleetkin, mihin se on hävinnyt ja tässä vastaus.
Se on muuttunut aivan kamalasti. Se vaan dokaa, ei käy koulua ja raivoaa mulle jostain ihan idiooteista asioista. Eli ei siis mikään ihme, ettei paljoa huvita viettää aikaa sen kanssa. Ja kaiken huippu on, ettei hän vielä ole 18vuotta ja se käyttää jonkun kaverinsa henkkareita ja käy baarissa niillä. Musta toi on vaan niin naurettavaa ja lapsellista, ettei jaksa katella. Jätän sen nyt aivan omaan arvoonsa. Kitiskööt jolleki muulle, jos ei kerta osaa käyttäytyä fiksusti.

Toinen mikä mua ärsyttää tosi paljon, on toi koulu. En vaan jaksais käydä siellä. Poissaoloja on tältä lukukaudelta yhteensä jo kolme viikkoa. Kiva. Menee vaan hermot, ku multa vaaditaan aivan älyttömästi ja pitäis vaan puskea eteenpäin koko ajan. Haluisin vaan joskus olla ihan rauhassa. Mutta ei onnistu, ryhmänohjaaja lähettelee äidille sähköposteja pari kertaa viikossa, koska poissaoloja on niin paljon ja uhataan potkia kursseilta pois. Mua ei vois vittuukaan kiinnostaa tässä vaiheessa. Argh, jättäis mut rauhaan ja antais mun parantua. Ei siis sillä ettenkö haluis käydä lukiota, saada hyviä numeroita yms, mutta mä en vaan tällä hetkellä pysty siihen. Haluisin olla terve, nauttia koulusta ja kavereitten kanssa olemisesta ja viettää ees viikon ilman, että ajattelisin sitä kuinka haluisin kuolla tai kuinka huono ja hirveä ihminen oon. Ja siihen päälle vielä se, että porukat väittää etten yritä ees parantua tai tehä mitään mun olon eteen. Haistakoot vitun kaikki.

Tiitititidiiditititi, and the winner is...

Lupasin julkaista tuliaisarvonnan voittajan ja se tulee nyt videolla. Sori, höpöttelen jotain ihan tyhmiä :D Ja apua, mun ääni kuulostaa NIIN vammaselta ja puhun sillai tauottain, ku en meinaa keksiä mitään sanottavaa. Mut joo, lupaus mikä lupaus ;D

video

Ja voittaja on siis Oona, jos ette tajunneet/ette jaksa katsoa videota :D

Kiitos kaikille osallistujille, joita tuli älyttömän paljon!

P.s. Huomenna tulee jokin fiksu postaus! Ja yritän toteutella postaus ideoita!

maanantaina 3. marraskuuta 2008

Garnier 100% color

Tänään tulee ihan hölmö postaus. Ei ole mitään erikoista kerrottavaa, kun en ollut koulussakaan.

Heräsin aamulla ihan normaalisti kouluun, kävin suihkussa, meikkasin yms. Vähän ennen kello kahdeksaa tuli sellanen olo, että "vitut, jään kotii nukkumaan", joten menin takas nukkumaan ja heräsin siinä puoli kahden aikaan :D On viikonloppu tehny tehtävänsä ja olo on vähän väsynyt. Ehkä myös vähän henkisestikin.

Olin syksyllä Irc-Galleriassa järjestetyssä Garnier 100% color-kilpailussa yksi kymmenestä voittajasta ja tänään VIHDOIN tuli palkinto postiin, joka sisälsi: Naamanpuhdistusaineen, kasvoveden, kosteusvoiteen, geeliä, pumppugeelin ja jonkun tuuheuttavan jutun. Ihan kivat palkinnot, lakkaa olisin vaan vielä toivonut :D

P.s. Yritän huomenna keritä arpoa kisan voittajan!

sunnuntaina 2. marraskuuta 2008

Vierumäkilove

Oli NIIN siistii Vierumäellä! Ah, komeita kundeja joka puolella ja kivoja treenejä. Vaikka mm. valmentajat lievästi sanottuna huus meille ja sai monet itkemään. Mut kivaa oli silti.
Treenattiin perjantaina 2tuntia, lauantaina 5tuntia 30min ja tänään sunnuntaina 4tuntia. Eli ihan kivasti!
Ollaan niin kauniita ilman meikkii ja just esiintymisen jälkeen.Powerade!
Meiän huone. Viel siistissä kunnossa, koska oltiin just luovuttamassa huonetta ja oltiin jo pakattu.

Ja meillä oli vähän mies seuraakin. Jotkut Motocrossin ajajat tuli meiän huoneisii ja pidettii sit kivaa. Tosin valmentajat, meiän seuran puheenjohtaja ja yks toisen joukkueen valmentaja oli vähän vihasia, kun meiät saatiin kiinni. Seuraamukset ei ollu kivoja, eikä oo varmaa lähetäänkö kisoihin enää. Täytyy toivoo et mennään... Mut pakko myöntää, en kadu mitään!

"Ivalo" (kutsuttii tota poikaa siks) puki meiän kisapuvun päälle. Oli NIIN kuumaa!Tällänen silmänruoka video vielä loppuun ;D
video

p.s. Sorry boys!